*

PekkaMansala

Merisää

Tympeä merisää luetaan radiossa ilmeisesti 5 kertaa päivässä.

Sanokaas te, jotka tiedätte: Kuka tarvitsee radiossa luettua merisäätä ? Siis kuka vesillä ?

Eikös kaikilla ole jo oma sääpalvelu kännyssä, läppärillä, missä tahansa...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (34 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Olen samaa mieltä ollut jo kymmeniä vuosia.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

On niin tuttua ja turvallista kun jo varhaislapsuudesta muistaa samat litaniat. Harvat asiat ovat säilyneet muuttumattomina vuosikymmenet: Rauma Kuuska Jaskari, Pori Mäntyluoto, Bogaskär Ulpokalla, Kotka Rankki ...

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Vanhusten tukipalveluita on syytä ylläpitää yhä edelleen. Kuka enää on vuosikymmeniin kuunnellut radiota, entä katsonut televisiota kuin netin kautta?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Kuka enää on vuosikymmeniin kuunnellut radiota, entä katsonut televisiota kuin netin kautta?"

Suurin osa. Myös minä.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Jos Arvi Lind osaa, osaat sinäkin.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Kun Ristna vaihtui Viljandiin, tiedot ovat supistuneet. Vilandin tiedot puuttuvat, ainoa varma tieto on, että Viljandissa on selkeää.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Eiköhän kiikkustuolissa maailman menoa seuraavalle vanhukselle riittäisi jos kerran pari merisää kerrottaisiin.
No YLE on valtion virastonomainen laitos, tehdään niinkuin on aina ennenkin tehty, asiakkaan tarpeiden päiväntarkka luotaaminen ei kuulu tällaisen laitoksen ominaisuuksiin. Tai saattaahan se YLEllä mennä överiksikin ja ajan (pinta)hermolla olemiseksi. Tästä on hyvä esimerkki Ali show ohjelmat runsaiden toistojen kera.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kännyillä ja läppäreillä ei välttämättä ole merellä kenttää. Radio toimii.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Huviveneillä on hyvin vähän syytä olla niin kaukana rannasta, että ei ole kenttää. Niillä aluksilla, joilla on syytä, on sitten satelliittiyhteydet. AIS on tietysti vähän eri asia, mutta vilkaise vaikka mitä isompia aluksia juuri nyt Suomenlahdella seilaa: https://www.marinetraffic.com/fi/. Merenkulku on hieman kehittynyt.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Sinulla on ehkä syytä pysytellä rannan tuntumassa, mutta luuletko että Tallinaan tai Tukholmaan tai Pohjanmerelle matkaajat kiertelevät rannikkoja pitkin?

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #11

Kuinka monta merisäätä ehtisi kuulla sillä välin kuin ne pienet kentättömät alueet ylitetään? Pienillä aluksilla kannattaa kulkea lähellä rantaa. Jos tosissaan merta kuljetaan, on netti jo kauan ollut pakollinen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #12

Pakollinen huviveneissä? Netin käyttö kuluttaa akun äkkiä, eikä lataus ole aina helppoa. Radio on edelleen, muutoinkin kun merisään takia, kätevä pitkillä venematkoilla.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen Vastaus kommenttiin #12

Netti pakollinen?
Puhelin ja läppäri voi pudota ja hajota, kastua tai sitten siitä loppuu virta. Ei kaikilla ole veneessä huviakkua tai ylipäätään latausta ja puhelimen akkua kannattaa säästää hätätilanteen varalta. Säänkestävästi suojattua matkapuhelinta suositellaan tai se on pakollinen katsastusvarusteissa hätäilmoitusta varten, netistä ei puhuta mitään.

Miksi radiossa luetaan uutisia kun kaikilla kuitenkin netti? Tai normaalia säätiedotusta? Tai soitetaan musiikkia kun suoratoistopalvelut on keksitty? Miksei radiota vain lopeteta, niin ylen kuin kaupallisiakin?

En ymmärrä miksi viiden minuutin merisää muutaman kerran päivässä häiritsisi yhtään ketään.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #18

Juuri eilen kun haastateltiin rannikkovartioita, he sanoivat,että ihmiset ovat uusavuttomia ja luottavat ihan liikaa nykyisiin diginavigointiin.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Merisää on helt OK, mutta ihmettelen näitä valtakunnallisia "vaaratiedotteita" (aina yhtä pitkän kuin tylsähkön alkutunnuksen jälkeen).

Tänäänkin, täällä Kainuun korvessa, jouduimme Radio Suomen kautta kuulemaan miten Turun muutamissa kaupunkikortteleissa kehittyi vaarallinen savu....hohoijaa och herregud!

Eikö nykyisen digitalisaation aikana moista viestiä voisi kohdistua ainoastaan Turun lähetysalueelle? Äly hoi; älä jätä (ethän?).

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Minua sen sijaan juuri nyt enemmän ihmetyttää, että isoäitien pitää keikuttaa persettään lavalla. Mutta tekniikka kehittyy aikanaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Järki on jättänyt jo aikoja sitten.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Radiosta kuten telkkarista tulee paljon "tympeää", mutta kanavavalitsin pelastaa! Jos Merisää mättää, voi siirtyä vaikkapa Novan lapsellisuuksien pariin kuuntelemaan, kuinka juontajan (Heidi Suomi) poskelle juuttunut hammastahnatahra oli aamukiireessä jäänyt pesemättä. Vastaantulijat olivat hymähdelleet, mutta vasta työpaikan hissin peilistä Heidille oli selvinnyt, miksi.

Aaaarrgh! Äkkiä takaisin Merisää-kanavalle.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Radioaallot ovat ikuisia. Niitä on aina ollut ja tulee aina olemaan, Ne eivät ole riippuvaisia operaattorista tai tukiasemista. Niitä pystyy vastaanottamaan jokainen, joka osaa koota vastaanottimen. Myös lähettämään.

Juuri siksi radioamatööritoiminta ei ole loppunut nettisomen myötä. Radioamatöörit katsovat olevansa täysin riippumattomia omassa kommunikoinnissa ympäri maailman.

Ehkäpä merisään lukeminen nimenomaan radiossa puoltaa paikkaansa "forever".

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Kun tässä nyt lapsuusaikoja muistelee, niin kidekoneen pystyi kokoamaan yleisöpuhelimen kuulokkeen varastamalla ja ostamalla kiteen eli diodin radioliikkeestä. Kide vain napojen väliin ja sähköjohto hauenleualla kiinni isoon antenniin, kuten keskuslämmityksen putkistoon.

Minä olin sen verran fiksu, että menin pyytämään kuulokkeen puhelinlaitokselta. Halvempaa se heille oli kuin laittaa korjausmies asialle eli antoivat ihan mielellään.

Silloin vielä lapset aika yleisesti kulkivat kerjäämässä. Nykyään on vielä se trolliperinne ja kaupungeissa kesäisin romanialaiset. Ehkä kaikkia perinteitä ei pidä lopettaa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Silloin vielä lapset aika yleisesti kulkivat kerjäämässä."

No ei kai nyt sentään? Ainoat kerjäläiset, jotka joskus 60-luvulla näin, olivat puliukkoja tai joskus "mandiskan soittajia" jalkakäytävällä istuskellen.

Lapsikerjäläiset kuulostavat 1800-luvun nälkävuosien tai kapinan ajan jutulta.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #22

Jo ihan kansakoulun puolesta kerättiin jätepaperia ja niillä rahoilla ostettiin koululle TV. Olikohan ihan värillinen. Ei sitä paperia kotoa löytynyt niin paljon, että olisi parhaimmille sijoille kilpailussa päässyt. Se touhu taisi loppua siihen, että autot yleistyivät niin paljon, että lähipiiristä löytyi sellaisen omistava ystävällinen ihminen, joka hoiti kuljetuksen paperinkeräykseen, josta saadut rahat sai pitää itse. Aika useat antajat olivat kai ihan kiitollisia, että jätehuolto toimi niin kätevästi.

Kyllä ihminen lopulta on ikuinen kerjäläinen. Mieluummin niin kuin ottamassa toisen omaa.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen Vastaus kommenttiin #23

Urheiluseurat, partiolaiset sun muut keräsivät kyllä paperia. Jotenkin muistelen niinkin että siitä oli etukäteen ilmoitus lehdessä tai tuliko lappu postiluukusta. Aika moni oli tarkkana, antaako paperinsa nimenomaan työväen urheiluseuraan kuuluvalle vai ehdottomasti ei. Vastaavasti partiolaisille vai pioneereille. Partiossa myimme ovelta ovelle ainakin verokalentereita ja "partiomukuloita", se on pelakuun sipuleita. Ja tarroja joiden tuotto meni jäähallin rakentamiseen.

Ei sitä paperinkeräystä oikein kerjäämiseksi voinut mieltää, hyvä mieli tuli "lahjan" antajalle ja sai samalla varastotilaa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #23

Kuten Janne alempana toteaa, paperikeräystä ei voi rinnastaa kerjäämiseen. Sen funktio oli osaltaan jopa auttaa kotitalouksia pääsemään eroon jätteestään. Ja kysehän oli työnteosta. Ei pullojen kerääminenkään ole kerjäämistä.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #25

Kuitenkin sitä tekemällä lapsi oppii, että jotain voi saada ilmaiseksi, pyytämällä, vain omalla vähäiselläkin vaivalla. Ja se on tärkeä opetus rahankäytöstä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #26

Itse asiassa muistan omat jätepaperitienestini (tosin niitä vietiin silloin ennen kaikkea kotoa tai naapureilta kertyneistä sanomalehdistä) melko rankaksi työksi eikä se raha tullut helpolla.

Etu-Töölössä oli siihen aikaan yksi myymälä jossain Vänrikki Stoolin kadulla Etelä-Hesperian kadulle laskevassa mäessä, jonne sai viedä paperia. Maksoivat muistaakseni viisi penniä kilolta, joten kun sata kiloa oli rahdannut, niin tienasi viisi markkaa. Mutta ilmaiseksi kerjäämistienestiksi sitä ei todellakaan voinut luonnehtia.

Toinen bisnes, jota pienenä tein, oli lumihiutaleaiheisten joulupinssien myynti kadulla. Niistä kertynyt raha meni sotainvalidien hyväksi. Ostrobotnian talossa oli Museokadun puolella sotainvalidien joku virasto, josta sai viidenkymmenen kappaleen pinssilaatan kerrallaan ja kantokorvallisen pyöreän metallisen lippaan, johon myyntikolikot pantiin kadulla myynnin yhteydessä. Kun lippaan palautti toimistolle koko laatan myytyään ja rahat oli laskettu stemmaavaksi, sieltä sai palkkaa myös viisi markkaa. Siihen aikaan vastasi ostoarvoltaan noin 15 euroa, jos lasken jäätelötötterö- tai mansikkaleivosideksien perusteella. Itse pinssien myyntihinta oli 50 penniä kappale.

Kyllä siinäkin sai myydä ihan tosissaan eikä se kerjäämiseltä tuntunut. Joskus vuoden 1964 joulun alla myin ainakin puolentusinaa laatallista ja olin varmaan mestarimyyjiä, koska isosiskoni ei saanut kaupaksi lähestulkoonkaan niin hyvin ja joutui toisen laattansa palauttamaan kesken kaiken, kun sisu loppui ennen aikojaan. Kun vanhempani ihmettelivät miksi hän ei saanut niitä yhtä hyvin kaupaksi kuin minä, hän tiuskaisi vain, että "se johtuu siitä, että "Justus" näyttää niin kiltiltä".

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #27

Joo mutta pankeista sai säästöpossuja ihan pyytämällä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #28

Ei pelkäsään possuja. Toki olin kultaposssukerhon jäsen, mutta tili oli myös KOP:ssa. Ja KOP:n lipas oli tämän näköinen:
http://2.bp.blogspot.com/-Mu6JfQfG5gg/UIkAzhTmJ8I/...

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #29

Ja pankkeja oli melkein joka korttelin kulmassa. Ja niitä polkupyöräliikkeitä, joista löytyi kolmea kokoa kiinalaisia ammuttaviksi. Radioliikkeitä joista niitä kiteitä sai,
oli harvemmassa. Kyllä lapsena oli mukavaa, silloin aikoinaan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #30

Mitenkähän ne pankit silloin pärjäsivät, kun ne miltei jokaisen korttelin päädyn konttorit olivat ylellisiä marmoripalatseja, henkilökuntaa oli tiskien takana yllin kyllin ja kaikki asiakaspalvelutapahtumat olivat ilmaisia? Ja pankkeja oli todellakin paljon useampia myös valittavina, joten kilpailunkin on pakko olla ollut tiukempaa.
Jokaisen konttorin pankinjohtaja oli isomahainen sikaria poltteleva porho eikä mikään nuori pikku virkamies tai -nainen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuli vielä vanhoista YLE-ajoista mieleen litania, joka luettiin useita kertoja päivässä TV-lähetysten välillä joskus 70-luvun alkupuolella, kun eduskunta oli säätänyt lain vastaavista ohjelmatoimittajista Repo-radion aiheuttaman kohun vuoksi.

Se luettiin suomeksi ja ruotsiksi ja tuo ruotsinkielinen litania jätti lähtemättömän jäljen aivoihini:

"En på programmen baserad förtäckning över de ansvariga redaktörer, som radioansvarighetslagen förutsätter, finns till påseende för allmänheten i Radiohuset vid Sommargatan två i Helsingfors. Allmänheten har rätt att ta del av uppgifterna under den arbetstid, som tillämpas i statens ämbetsverk."

(Kysymysmerkiksi jäi miksi laki vesitettiin tuolla tavoin. Eikö olisi ollut mahdollista liittää jokaisen ohjelman yhteyteen lopuksi maininta vastaavasta ohjelmatoimittajasta?)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Tuo sitaatti käänsi muistini kompostia juuri tietystä kohdasta! "Luettelo radiovastuulain edellyttämistä vastaavista ohjelmatoimittajista" ja niin edespäin. Ja se "Kesäkatu kaksi" yhdistyi mielessäni tähän:

https://www.youtube.com/watch?v=_TQVGIBNCtg

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Eräässä TV-sketsissä tuon litanian sanoma muutettiin muotoon: "Listaa voi tarkastella jokaisen täydenkuun aikaan Utön majakalla klo 24:00 - 00:15."

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset